Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samu haber. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samu haber. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Samu Haber: Tälläisen biisin tekisin Sauli Niinistöstä
Sunrise Avenue -yhtyeestä tuttu solisti fiilistelee viime vuoden menestystä ja kertoo muun muassa lähtevänsä uudelle keikkarundille helmikuussa.Kuuntele haastattelu Täältä!
torstai 2. helmikuuta 2012
"MENKÄÄ UURNILLE JA SANOKAA MIELIPITEENNE!"
Sauli Niinistö järjesti keskiviikkona Helsingin Olympiastadionilla yleisöluistelutapahtuman, johon osallistui moni urheilija. Musiikkiväestä paikalla oli Niinistön tukijoukoissa seisova Sunrise Avenuen Samu Haber. Anssi Paloposki selvitti, mikä on saanut Haberin Sauli Niinistön kannattajaksi?
Kuuntele haastattelu Täältä!
Samu Haber avautuu yhtyeen kosteista keikkamatkoista
Sunrise Avenue -yhtyeen solisti Samu Haber kertoo naureskellen yhtyeen matkoista.Suomalainen Sunrise Avenue -yhtye on kotimaassaan ilahduttava näky, sillä bändiä on viety viime aikoina vahvasti kohti ulkomaita. Yhtyeellä onkin vuoden vaihtumisen myötä luvassa pitkä konserttikiertue, joka päättyy syyskuussa. Sen aikana he suuntaavat Benelux-maihin sekä Itä-Euroopan maihin: Unkariin, Slovakiaan, Tsekkiin, Puolaan ja Sloveniaan. Tiiviistä rundista huolimatta yhtye on mahdollisuus nähdä myös kotimaassa. Laulaja Samu Haber on mielissään Suomen esiintymisestä.
– Meillä on Suomen keikat, joita on luvassa kahdeksan tai yhdeksän. Ihan mahtavaa, että päästään taas kotiareenoillekin, solisti iloitsee MTV3.fin Viihdeuutisille.
Kiertue-elämän aikana yhteiselämä on tiivistä, ja matkan varrella on nähtävissä monenlaista kommellusta.
– Joskus vähän rapatessa roiskuu, kun isolla porukalla mennään, energinen mies naureskelee.
Millaisia kiertuemuistoja tämä rapatessa roiskuu -ilmaisu tuo mieleen erityisenä esimerkkinä?
– Yleensä on sillee, kun on vaikka kaksi vapaapäivää tulossa. Kun on matkalla bussissa kohti seuraavaa kaupunkia, ja tietää, että siellä ovat mukavat hotellihuoneet odottamassa. Silloin saattaa olla pikkuhipat bussin alhaalla. Kavereita kerätään sitten aamulla respan aulan kautta nukkumaan. Yleensä se on aika harvoin kuitenkaan mitään tommoista, hän tiivistää.
MTV3
perjantai 18. marraskuuta 2011
tiistai 1. marraskuuta 2011
Sunrise Avenuen laulajalla ääniongelmia
Sunrise Avenue keikkailee parhaillaan ahkerasti Keski-Euroopassa.Alkutalvi ja ilmojen kylmeneminen ovat kuitenkin saattaneet omalta osaltaan vaikuttaa bändin laulajan Samu Haberin ääneen – ainakin viimesiikkoisella Berliinin keikalla vokalisti oli todella kipeä.
”Laulaminen oli työn ja tuskan takana koko show’n ajan. Samilla oli myös hieman kuumetta, ja voitte vain kuvitella, miltä tuntuu istua kovassa metelissä lyömässä symbaaleja, kun päähän sattuu. – Meidän oli jätettävä joitakin listaan merkityistä kappaleista esittämättä, koska kurkustani ei vain lähtenyt ääntä. Se on aina ärsyttävää”, bändin nettisivujen päiväkirjassa.
Laulajan olo on kuitenkin kohentunut vähitellen, ja Samu kirjoittaakin voivansa pikku hiljaa paremmin.
Suosikki
torstai 20. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
"Pizza, Love and Understanding"
MOI!!!!
Olipahan aikamoinen keikka lauantaina Circuksessa!!! Mä olen joskus myöntänyt että meno ulkomailla on usein kovempaa – ja näin on ollutkin, mutta lauantainen meininki oli jotain niin huikeata ettei meinattu poikien kanssa uskoa todeksi. Kiitos
Viime viikko oli aika erikoinen. Me oltiin kaikki jotenkin hermostuneen oloisia ja tuli jopa tiuskittua toisilleen treeneissä kun harjoiteltiin lauantaina alkaneen rundin uusia juttuja ja sovituksia. Festarikesän lopetus Berliinissä 750.000 ihmiselle (ja ne jatkobileet; ) ehkä painoi vähän, mutta jotenkin Helsingin keikka tuntui pyörivän kaikkien mielessä enemmän kuin keikat normaalisti ja päiviä ennen h-hetkeä.
No treeneistä selvittiin hienosti ja keikkapäivänä vedettiin ihan kunnon neljän tunnin treenit päivällä. Treeneissä on vaikea saada keikkafiilistä päälle kun ei ole yleisöä ja siksi kaikki meistä soitti vähän lepsusti. Siitäkin jäi vähän hassu fiilis että mitenköhän homma illalla kulkee. Ja kaiken lisäksi meille tuli lauantaille kaikki uudet langattomat mikrofonit ja lähettimet ja pakko myöntää että kun on laulanut ja pitänyt kädessään tietynlaista ja tietynpainoista mikkiä kolme vuotta, tuntui uusi parempi mutta myös painavampi kapula oudolta. Ärsytti.
Sound chekin jälkeen me mentiin Samin kanssa meille relaamaan ja katsomaan UrhoTV:ltä TPS-HIFK matsia että saataisiin ajatukset pois keikasta. Matsikaan ei mennyt ihan putkeen.
Enne keikkaa annettiin muutama haastattelu ulkomaisille toimittajille ja tavattiin MetroFM:n kisavoittajat ja päästiin sovitusti 60 minuuttia ennen keikkaa valmistautumaan ja suorittamaan kukin omia rutiinejamme. Se on hassua miten sitä maasta tai kaupungista riippumatta ottaa aina tunti ennen keikkaa kahvin, vetää röökin ja sitten alkaa tankkaamaan vettä ja punnertamaan ja verryttelemään. Mä laitan yleensä viimeisenä kuulokkeet päähän ja pienen ihoteipin selkään että piuhat pysyy ojennuksessa. 10 minuuttia ennen sovittua aloitusaikaa kaikki on yleensä about valmiina. Juuri ennen keikkaa me laitetaan kaikki nyrkit yhteen (aina kaksi miestä kerrallaan) ja katsotaan tiukasti toisiamme silmiin. Siinä ikään kuin sovitaan että mennään antamaan parastamme ja pitämään hauskaa. Me ei koskaan mennä lavalle ilman tuota viimeistä ryhmähetkeä. Se on oikeasti aika hieno hetki. Kaikkia vähän jännittää ja perhoset pyörii mahassa.
On todella outoa soittaa ilman sen suurempia paineita yli puolelle miljoonalle ihmiselle, mutta kun reilun tuhannen ihmisen salissa on kaikkien perheet, serkut ja koulukaverit, kaikilla tutisee puntti. Luulisi että ne ihmiset meidät viimeisenä tuomitsisivat.
En muista montaa niin ihanaa 90-minuuttista kuin mitä lauantaina lavalla koin. Ja fiilis oli koko porukalla sama. Ihan mieletön tunnelma ja herran jestas että te lauloitte kovaa. Pakko buukata keväälle vaikka väkisin lisää keikkoja Suomeen. Oli jo vähän puhetta suomalaisen keikka-agentin kanssa. Ja koko orkesteri including uusi kitarateknikko Antti selviytyi operaatiosta todella hienosti. Mä mokasin Sweet Symphonyssä yhden lauletun rivin verran kun tunteet valtasi mielen. Se oli kuitenkin biisin ensiesitys ja olin odottanut sitä kovasti. Ihminen minäkin vain olen ;)
Circuksen ja etenkin niiden jatkobileiden jälkeen sunnuntain teema oli ”Pizza, Love & Understanding…” Nyt ollaan taas hengissä ja tulin just salilta ;)
Seuraavaksi on vuorossa Moskova. Ollaan oltu siellä kaksi kertaa aikaisemmin ja molemmilla kerroilla siellä on ollut tosi hyvä meininki. Vaikea sanoa tuleeko sinne kuinka paljon porukkaa meitä katsomaan, mutta se on sen ajan murhe. Mua aina vähän jännittää onko sali ihan tyhjä kun aloitetaan. Ja välillähän se onkin vain puolillaan jossain uusissa maissa mutta ei se maailmaa kaada. Me mennään Moskovaan jo päivää ennen keikkaa, joten viimein saadaan tutustua suureen kaupunkiin edes vähän. Moskovan jälkeen suuntaamme Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan mutta siitä myöhemmin lisää.
Nyt mä katson uudestaan Crash-elokuvan. Se on sairaan hyvä ja kestää useammankin katselukerran. Kohta vaivun uneksimaan tulevista keikoista ja HIFK:n voittoputkesta ja uusista kitaroista.
Kiitos kaikille vielä ihanasta illasta ja toivotaan että niitä tulee tännekin lisää.
Kauniita unia kaikille,
Samu
PS: Tsekkaa Annan ottamat kuvat Helsingin keikalta. Aika pätevä plikka ;)
Facebook
Olipahan aikamoinen keikka lauantaina Circuksessa!!! Mä olen joskus myöntänyt että meno ulkomailla on usein kovempaa – ja näin on ollutkin, mutta lauantainen meininki oli jotain niin huikeata ettei meinattu poikien kanssa uskoa todeksi. Kiitos
Viime viikko oli aika erikoinen. Me oltiin kaikki jotenkin hermostuneen oloisia ja tuli jopa tiuskittua toisilleen treeneissä kun harjoiteltiin lauantaina alkaneen rundin uusia juttuja ja sovituksia. Festarikesän lopetus Berliinissä 750.000 ihmiselle (ja ne jatkobileet; ) ehkä painoi vähän, mutta jotenkin Helsingin keikka tuntui pyörivän kaikkien mielessä enemmän kuin keikat normaalisti ja päiviä ennen h-hetkeä.
No treeneistä selvittiin hienosti ja keikkapäivänä vedettiin ihan kunnon neljän tunnin treenit päivällä. Treeneissä on vaikea saada keikkafiilistä päälle kun ei ole yleisöä ja siksi kaikki meistä soitti vähän lepsusti. Siitäkin jäi vähän hassu fiilis että mitenköhän homma illalla kulkee. Ja kaiken lisäksi meille tuli lauantaille kaikki uudet langattomat mikrofonit ja lähettimet ja pakko myöntää että kun on laulanut ja pitänyt kädessään tietynlaista ja tietynpainoista mikkiä kolme vuotta, tuntui uusi parempi mutta myös painavampi kapula oudolta. Ärsytti.
Sound chekin jälkeen me mentiin Samin kanssa meille relaamaan ja katsomaan UrhoTV:ltä TPS-HIFK matsia että saataisiin ajatukset pois keikasta. Matsikaan ei mennyt ihan putkeen.
Enne keikkaa annettiin muutama haastattelu ulkomaisille toimittajille ja tavattiin MetroFM:n kisavoittajat ja päästiin sovitusti 60 minuuttia ennen keikkaa valmistautumaan ja suorittamaan kukin omia rutiinejamme. Se on hassua miten sitä maasta tai kaupungista riippumatta ottaa aina tunti ennen keikkaa kahvin, vetää röökin ja sitten alkaa tankkaamaan vettä ja punnertamaan ja verryttelemään. Mä laitan yleensä viimeisenä kuulokkeet päähän ja pienen ihoteipin selkään että piuhat pysyy ojennuksessa. 10 minuuttia ennen sovittua aloitusaikaa kaikki on yleensä about valmiina. Juuri ennen keikkaa me laitetaan kaikki nyrkit yhteen (aina kaksi miestä kerrallaan) ja katsotaan tiukasti toisiamme silmiin. Siinä ikään kuin sovitaan että mennään antamaan parastamme ja pitämään hauskaa. Me ei koskaan mennä lavalle ilman tuota viimeistä ryhmähetkeä. Se on oikeasti aika hieno hetki. Kaikkia vähän jännittää ja perhoset pyörii mahassa.
On todella outoa soittaa ilman sen suurempia paineita yli puolelle miljoonalle ihmiselle, mutta kun reilun tuhannen ihmisen salissa on kaikkien perheet, serkut ja koulukaverit, kaikilla tutisee puntti. Luulisi että ne ihmiset meidät viimeisenä tuomitsisivat.
En muista montaa niin ihanaa 90-minuuttista kuin mitä lauantaina lavalla koin. Ja fiilis oli koko porukalla sama. Ihan mieletön tunnelma ja herran jestas että te lauloitte kovaa. Pakko buukata keväälle vaikka väkisin lisää keikkoja Suomeen. Oli jo vähän puhetta suomalaisen keikka-agentin kanssa. Ja koko orkesteri including uusi kitarateknikko Antti selviytyi operaatiosta todella hienosti. Mä mokasin Sweet Symphonyssä yhden lauletun rivin verran kun tunteet valtasi mielen. Se oli kuitenkin biisin ensiesitys ja olin odottanut sitä kovasti. Ihminen minäkin vain olen ;)
Circuksen ja etenkin niiden jatkobileiden jälkeen sunnuntain teema oli ”Pizza, Love & Understanding…” Nyt ollaan taas hengissä ja tulin just salilta ;)
Seuraavaksi on vuorossa Moskova. Ollaan oltu siellä kaksi kertaa aikaisemmin ja molemmilla kerroilla siellä on ollut tosi hyvä meininki. Vaikea sanoa tuleeko sinne kuinka paljon porukkaa meitä katsomaan, mutta se on sen ajan murhe. Mua aina vähän jännittää onko sali ihan tyhjä kun aloitetaan. Ja välillähän se onkin vain puolillaan jossain uusissa maissa mutta ei se maailmaa kaada. Me mennään Moskovaan jo päivää ennen keikkaa, joten viimein saadaan tutustua suureen kaupunkiin edes vähän. Moskovan jälkeen suuntaamme Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan mutta siitä myöhemmin lisää.
Nyt mä katson uudestaan Crash-elokuvan. Se on sairaan hyvä ja kestää useammankin katselukerran. Kohta vaivun uneksimaan tulevista keikoista ja HIFK:n voittoputkesta ja uusista kitaroista.
Kiitos kaikille vielä ihanasta illasta ja toivotaan että niitä tulee tännekin lisää.
Kauniita unia kaikille,
Samu
PS: Tsekkaa Annan ottamat kuvat Helsingin keikalta. Aika pätevä plikka ;)
torstai 15. syyskuuta 2011
Viihdeuutisia (Samun blogiteksti)
Mua jäi suuresti harmittamaan toimittaja Merja Asikaisen Iltasanomiin kirjoittama juttu viime keväänä Helsinki-päivän konsertin yhteydessä. Jutussa annettiin kuva että meitä ei kiinnosta esiintyä Suomessa, koska täällä meille maksetaan liian vähän ja joutuisimme soittamaan päiväsaikaan. Merjan jutussa on hassua etenkin se, että heti haastattelun jälkeen kiipesimme lavalle Suvilahdessa keskellä päivää - ilman palkkiota. Oli mahtava yleisö ja taas aivan ihanaa! Me meinasimme jo silloin kommentoida asiaa, mutta annettiin asian olla kun uskomme että valtaosa ajattelevasta kansasta osaa nykyään lukea viihdeuutisten otsikoita niiden ansaitsemalla vakavuudella ja enemmistöähän varmasti moinen juttu ei edes kiinnosta. Puolet eilisen Elämä Lapselle- konsertin toimittajista kysyivät asiaan kommenttia. Eli miksi soitamme paremmalla liksalla ja suuremmille yleisöille keikkoja ulkomailla? Tarvitseeko tuohon edes vastata? Miksi Selänne pelaa Anaheimissa?
Sunrise Avenue on meille rakas bändi ja olemme poikien kanssa todella hyviä ystäviä. Mä tekisin tätä hommaa tällä porukalla ihan harrastuksenakin vaikka siitä ei saisi leipäänsä kuten nyt. Bändi kaikkine viiteryhmineen on myös liikeyritys ja business, joka työllistään suoraan ja välillisesti ruuhkabussillisen porukkaa. Etupäässä suomalaisia. Tällä porukalla on asuntolainoja, vuokramaksuja, lapsia ja muut normaalin elämän kulut ja tätä silmälläpitäen meidän on pakko tehdä ratkaisuja niin että juna pysyy liikkeessä ja kaikilla riittää leipää pöydässä. Me ollaan tehty – kuten kaikki liikeyritykset – hyviä ja huonoja ratkaisuja ja tähän asti ollaan pärjätty välillä loistavasti ja välillä rimaa hipoen. Otan itse päävastuun koko roskasta hyvässä ja pahassa. Koko tämä sirkus on mun mielestä maailman siistein juttu. Jokainen jolla on aivot päässä tiesi kaiken tämän jo lukematta mun blogiakin, mutta teille muille ihan varmuuden vuoksi.
Eräs NHL-pelaaja oli kuulemma ”dissannut” mua kusipääksi eiliselle iltapäivälehden toimittajalle, koska teemme valintojamme rahan perusteella. Erikoinen kommentti ja todella tekopyhää jeesustelua kaverilta joka on itse valinnut ”taalakaukalot.” Miksi ei itse pelaa kasvattajaseurassaan Suomessa? No ihan samasta syystä kuin miksi mekin soitamme vaikkapa Sveitsissä. NHL:ssä maksetaan enemmän, peli on kovempaa ja puitteet vielä hienommat kuin Suomessa. Ne joiden rahkeet riittävät NHL-kaukaloihin, yleensä pelaavat siellä. Sama pätee kansainvälisiin musiikkiareenoihin. Tätä ei varmasti saisi sanoa Suomessa ääneen, mutta se on totta. Siinä ei myöskään ole mitään pahaa.
Se että joku ”pääsee” NHL:ään ei ole muilta pelaajilta pois. Päinvastoin. Uusille pelaajille aukeaa näyttöpaikkoja kotikaukaloissa ja kontaktit ulkomaille paranevat kaikille. Sama musiikissa. Me ollaan viety mukanamme monta suomalaista bändiä lämppäämään meitä ulkomaille. Ulkomaisilta artisteilta saamme aina rahallisen korvauksen kun ne esiintyvät meidän yleisöillemme ennen meitä, mutta olemme halunneet jeesata omalla kustannuksellamme suomalaisia bändejä ja tarjota muillekin elämyksiä ja mahdollisuuksia vanavedessämme veloituksetta. Kaikki voittavat.
Edelliseen viitaten tulee muistaa että Sunrise Avenue on vientiyhtiö, joka hankkii lähes kaikki tulonsa ulkomailta – ja tuo kaikki killingit kiltisti Suomeen. Tällaiselle toiminnalle kannattaa kotomaassa näyttää peukkua eikä persettä, oli taloustilanne maailmalla mikä tahansa. Ja jos ei muuten vain tykkää meidän musiikistamme, meistä tai mun nuutuneesta pärstästä, eikö ole vain hienoa ettemme keikkaile Suomessa? Saatte olla rauhassa ;)
No miksi mä sitten näitä itsestäänselvyyksiä edes tänne nettiin latelen? Onhan riski että jo tänään saa jostain lukea että ”Laulaja tilittää blogissaan sitä ja tätä?” Mä kirjoitan tän teille ihanille suomalaisille ihmisille ja faneille, jotka olette tukeneet meitä koko uramme ajan. Ilman teitä me ei koskaan oltaisi päästy kiinni unelmaamme ja mä renkuttaisin kitaraani edelleen etupäässä omalla sohvallani. Mä toivon ja uskon että te tiedätte että ne valitettavan vähäiset keikat Suomessa ovat meille ihanaa nannaa ja esimerkiksi Turun Down By The Laiturin keikka oli meille yksi kiireisen kesän kohokohdista. Toivottavasti päästään ensi kesänä uudestaan.
Ei käy aina kateeksi Suomen LiveNationin Elinaa kun kotimaan festaritarjoukset jyrätään ulkomaan suurempien kuvioiden edestä, mutta ihanaa Ellu että jaksat silti painaa. Kiitos!
Me tullaan edelleen pitämään kiinni siitä että suomessa mahdollisimman moni keikka olisi ikärajaton. Me hävitään siinä joka kerta reilusti rahaa, mutta meille merkkaa enemmän se, että paikalle pääsevät ne jotka sinne haluavat. Klubille tai ravintolalle – ja sitä kautta meille - olisi kannattavampaa saada asiakkaiksi enemmän alkoholia nauttivia täysi-ikäisiä ihmisiä alaikäisten limunjuojien sijaan. Meille merkkaa enemmän se että on kivaa. Meillä ja teillä. Helsingin Circuksen keikka lokakuussa on ikärajaton, Tervetuloa! Ulkomailla ei näitä k-18 keikkoja oikein edes tunneta vaan kaikki musiikki on kaikenikäisille ja keikat alkavat iltayhdeksältä.
Hyvää syksyä & Nähdään Lokakuussa!
Samu
PS: Musta on sairaan siistiä että Veikkauksella on kisa, jossa he lennättävät kisavoittajat Itävaltaan, Wieniin meidän areenakeikalle. Se meno poikkeaa rajusti Vantaan Tulisuudelman keikasta, joka sekin on aivan helvetin siistiä – käsi sydämellä. Se on vain erilaista.
(www.veikkaus.fi)
PS: Kiitos kaikki ihanat eilisestä! Pakko sanoa että yllätyin suuresti siitä miten ihanasti otitte meidät taas kerran vastaan Hartwallilla. Ja jos joku sai videolle sen mun kohelluksen kun horjahdin ja meinasin vetää elämäni ”pannut” suorassa lähetyksessä, deletoikaa ne videot heti! ;)
Sama teksti löytyy myös Facebookista.
Sunrise Avenue on meille rakas bändi ja olemme poikien kanssa todella hyviä ystäviä. Mä tekisin tätä hommaa tällä porukalla ihan harrastuksenakin vaikka siitä ei saisi leipäänsä kuten nyt. Bändi kaikkine viiteryhmineen on myös liikeyritys ja business, joka työllistään suoraan ja välillisesti ruuhkabussillisen porukkaa. Etupäässä suomalaisia. Tällä porukalla on asuntolainoja, vuokramaksuja, lapsia ja muut normaalin elämän kulut ja tätä silmälläpitäen meidän on pakko tehdä ratkaisuja niin että juna pysyy liikkeessä ja kaikilla riittää leipää pöydässä. Me ollaan tehty – kuten kaikki liikeyritykset – hyviä ja huonoja ratkaisuja ja tähän asti ollaan pärjätty välillä loistavasti ja välillä rimaa hipoen. Otan itse päävastuun koko roskasta hyvässä ja pahassa. Koko tämä sirkus on mun mielestä maailman siistein juttu. Jokainen jolla on aivot päässä tiesi kaiken tämän jo lukematta mun blogiakin, mutta teille muille ihan varmuuden vuoksi.
Eräs NHL-pelaaja oli kuulemma ”dissannut” mua kusipääksi eiliselle iltapäivälehden toimittajalle, koska teemme valintojamme rahan perusteella. Erikoinen kommentti ja todella tekopyhää jeesustelua kaverilta joka on itse valinnut ”taalakaukalot.” Miksi ei itse pelaa kasvattajaseurassaan Suomessa? No ihan samasta syystä kuin miksi mekin soitamme vaikkapa Sveitsissä. NHL:ssä maksetaan enemmän, peli on kovempaa ja puitteet vielä hienommat kuin Suomessa. Ne joiden rahkeet riittävät NHL-kaukaloihin, yleensä pelaavat siellä. Sama pätee kansainvälisiin musiikkiareenoihin. Tätä ei varmasti saisi sanoa Suomessa ääneen, mutta se on totta. Siinä ei myöskään ole mitään pahaa.
Se että joku ”pääsee” NHL:ään ei ole muilta pelaajilta pois. Päinvastoin. Uusille pelaajille aukeaa näyttöpaikkoja kotikaukaloissa ja kontaktit ulkomaille paranevat kaikille. Sama musiikissa. Me ollaan viety mukanamme monta suomalaista bändiä lämppäämään meitä ulkomaille. Ulkomaisilta artisteilta saamme aina rahallisen korvauksen kun ne esiintyvät meidän yleisöillemme ennen meitä, mutta olemme halunneet jeesata omalla kustannuksellamme suomalaisia bändejä ja tarjota muillekin elämyksiä ja mahdollisuuksia vanavedessämme veloituksetta. Kaikki voittavat.
Edelliseen viitaten tulee muistaa että Sunrise Avenue on vientiyhtiö, joka hankkii lähes kaikki tulonsa ulkomailta – ja tuo kaikki killingit kiltisti Suomeen. Tällaiselle toiminnalle kannattaa kotomaassa näyttää peukkua eikä persettä, oli taloustilanne maailmalla mikä tahansa. Ja jos ei muuten vain tykkää meidän musiikistamme, meistä tai mun nuutuneesta pärstästä, eikö ole vain hienoa ettemme keikkaile Suomessa? Saatte olla rauhassa ;)
No miksi mä sitten näitä itsestäänselvyyksiä edes tänne nettiin latelen? Onhan riski että jo tänään saa jostain lukea että ”Laulaja tilittää blogissaan sitä ja tätä?” Mä kirjoitan tän teille ihanille suomalaisille ihmisille ja faneille, jotka olette tukeneet meitä koko uramme ajan. Ilman teitä me ei koskaan oltaisi päästy kiinni unelmaamme ja mä renkuttaisin kitaraani edelleen etupäässä omalla sohvallani. Mä toivon ja uskon että te tiedätte että ne valitettavan vähäiset keikat Suomessa ovat meille ihanaa nannaa ja esimerkiksi Turun Down By The Laiturin keikka oli meille yksi kiireisen kesän kohokohdista. Toivottavasti päästään ensi kesänä uudestaan.
Ei käy aina kateeksi Suomen LiveNationin Elinaa kun kotimaan festaritarjoukset jyrätään ulkomaan suurempien kuvioiden edestä, mutta ihanaa Ellu että jaksat silti painaa. Kiitos!
Me tullaan edelleen pitämään kiinni siitä että suomessa mahdollisimman moni keikka olisi ikärajaton. Me hävitään siinä joka kerta reilusti rahaa, mutta meille merkkaa enemmän se, että paikalle pääsevät ne jotka sinne haluavat. Klubille tai ravintolalle – ja sitä kautta meille - olisi kannattavampaa saada asiakkaiksi enemmän alkoholia nauttivia täysi-ikäisiä ihmisiä alaikäisten limunjuojien sijaan. Meille merkkaa enemmän se että on kivaa. Meillä ja teillä. Helsingin Circuksen keikka lokakuussa on ikärajaton, Tervetuloa! Ulkomailla ei näitä k-18 keikkoja oikein edes tunneta vaan kaikki musiikki on kaikenikäisille ja keikat alkavat iltayhdeksältä.
Hyvää syksyä & Nähdään Lokakuussa!
Samu
PS: Musta on sairaan siistiä että Veikkauksella on kisa, jossa he lennättävät kisavoittajat Itävaltaan, Wieniin meidän areenakeikalle. Se meno poikkeaa rajusti Vantaan Tulisuudelman keikasta, joka sekin on aivan helvetin siistiä – käsi sydämellä. Se on vain erilaista.
(www.veikkaus.fi)
PS: Kiitos kaikki ihanat eilisestä! Pakko sanoa että yllätyin suuresti siitä miten ihanasti otitte meidät taas kerran vastaan Hartwallilla. Ja jos joku sai videolle sen mun kohelluksen kun horjahdin ja meinasin vetää elämäni ”pannut” suorassa lähetyksessä, deletoikaa ne videot heti! ;)
Sama teksti löytyy myös Facebookista.
Samu Haber paljastaa lapsihaaveensa
Sunrise Avenue -bändin solisti Samu Haber kertoi MTV3.fin Viihdeuutisille suhtautumisestaan lapsiin.Sunrise Avenue esiintyi keskiviikkoiltana Elämä Lapselle -konsertissa ja bändin laulaja Samu Haber vakuuttikin pitävänsä lapsista.
– Lapset ovat makeita, kun he ovat aina niin täynnä intoa. Kaikki on lähtökohtaisesti jännää, uutta ja siistiä, niin ovathan lapset ihanaa seuraa, Samu kertoo.
Omia lapsia Samulla ei vielä ole, mutta 35-vuotias muusikko myöntää omien lapsien olevan tervetulleita hänen elämäänsä jossain vaiheessa.
– Ollaan tyttöystävän kanssa oltu niin vähän aikaa yhdessä, että lapsiasioita ei olla vielä sillä lailla mietitty. Miksei omiakin lapsia, jos vain on sopiva tilanne elämässä, olisihan se hienoa jossain välissä. Vaippojen vaihto ei kuitenkaan ihan ensi kesän kiertueen suunnitelmiin kuulu, mutta toivottavasti joskus, Samu muotoilee.
Videon näet Täältä!
(MTV3)
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Elämä lapselle -konsertissa Perhefiilismeininki!
Suomen suurin hyväntekeväisyyskonsertti, Elämä Lapselle, soi 14.9 Helsingissä, Hartwall Areenalla kello 19–22.Lavalla nähdään tänään mm. Sunrise Avenue, Lauri, Chisu, Fintelligens, Martti Saarinen, Haloo Helsinki!, Anna Abreu, Lovex, Ronya, Lauri Tähkä, Paradise Oskar, Pasa, Arttu Wiskari sekä Kim Herold.
Radio Novan aamussa vierailivat Kummit ry:n toiminnanjohtaja Anne Knaster ja jo kolmatta kertaa mukana konsertissa olevasta Sunrise Avenuesta Samu Haber!
- Kyll toi on tosi makeeta. Siellä on tosipaljon kärkipään artisteja täältä ja ulkomailtakin. Se fiilis on erilainen, kuin missään, Samu kertoo.
- Vähän perhefiilismeininki. Me ollaan kuitenkin hyvän asian puolesta kaikki tekemässä sitä, mitä sillä tehdään. Tottakai meille muusikoille ja artisteille tosi makee paikka päästä esiintymään isolle stagelle ja isolle porukalle, plus koko tv-yleisö siihen päälle, Samu jatkaa.
Kuuntele koko haastattelu!
Vuodesta 1995 eteenpäin järjestetty Elämä Lapselle -konsertti on kivunnut yhdeksi Suomen tunnetuimmista kulttuuritapahtumista.
Elämä Lapselle -kampanjalla kerätään rahaa viidelle yliopistolliselle lastenklinikalle sekä Lastentautien tutkimussäätiölle. Konsertissa on esiintynyt vuosien varrella kotimaisten huippunimien lisäksi mainio joukko ulkomaisia tähtiä. Kaikki esiintyjät ovat osallistuneet tapahtumaan nimenomaan hyvän tarkoituksen tähden – ilmaiseksi.
Radio Nova on ollut vuosia tapahtuman yhteistyökumppani. Elämä lapselle -konsertti nähdää suorana lähetyksenä 14.9 klo 20.00-22.00 MTV3-kanavalla.
torstai 8. syyskuuta 2011
Söpöä, Samu Haber!
Sunrise Avenuen keulakuva tekee maailmalle selväksi - Forever Yours! Sunrise Avenuen laulaja Samu Haber huristelee Suomessa ollessaan mustalla BMW 355i -merkkisellä avoautolla.
- Taakse on teipattu teksti Forever Yours, mikä on myös tatuoitu Samun käteen, Seiskalle kerrotaan.
Lieköhän teksti omistettu Samun upealle Vivianne-tyttöystävälle, joka työskentelee mallina.
Seiska
perjantai 5. elokuuta 2011
Samu Haber jatkaa lauseita!
1. Mielestäni on väärin, että... Suomessa asennoidutaan elokuuhun kuin se olisi syksyn esiaste. Elokuu on kuitenkin kesän kuukausi, nimikin viittaa siihen että silloin kaikki elää! Syksyhän alkaa vasta syyskuun jälkeen.2. Kun olen suihkussa.. yritän päästä sieltä mahdollisimman pikaisesti pois. Hoidan hommat ja tuun pois.
3. Jos saisin yhden toivomuksen... en toivoisi mitään.
4. Suhde äitiini on... tosi hyvä ja outo. Ollaan tosi hyviä kavereita oltu aina, se on tietyllä tavalla maailman kovin tyyppi.
5. Jos kappaleeni on Himotuimmat-listan ykkönen, lupaan... maalata koko yläkropan Himotuimmat-merkeillä, otan siitä valokuvan ja lähetän sen YleX:lle!
T Ä Ä L L Ä voit himoita I Don't Dancea! ;)
Lähde: YleX
tiistai 2. elokuuta 2011
Sunrise Avenue Finland
Sunrise Avenue Finland on nykyään myös youtubessa! :)
ps.
Kiitos Samu ja Riku ihan mahtavista videoista!!
ps.
Kiitos Samu ja Riku ihan mahtavista videoista!!
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Samppanja ei enää houkuta.
Sunrise Avenue keikkailee tällä hetkellä kovalla tahdilla ympäri Eurooppaa. Maaliskuussa ilmestynyt Out Of Style- on myynyt Suomessa kultaa ja Saksassa on myyty lähes 100 000 kappaletta. Vaikka kysyntä on Keski-Euroopassa on kova, bändi ehti piipahtaa kesäkuussa parilla keikalla Suomessa ja heinäkuun lopussa Sunrise Avenuen voi nähdä Turussa Down By The Laiturissa.-Suomessa esiintymisessä on aina oma jännityksensä. En osaa sanoa, onko se hyvässä vai pahassa. Vähän kuin lätkäjengi pelaa kotiyleisönsä edessä, bändin keulakuva Samu Haber pohtii.
Diggailen klubikeikkoja
Sunrise Avenue on huippusuosittu etenkin Itävallassa ja Saksassa. Kerran jopa armeija joutui tulemaan hätiin, kun 140 000-päinen yleisö tungeksi bändin keikalle festareilla Saksassa.
- On tämä mieletön juttu. Biisit soivat radiossa ja levyt myyvät.
Raha ei kuitenkaan ole syy ulkomailla keikkailemiseen!
- Kyllä me mielellämme keikkailemme myös Suomessa, mutta nyt pitää takoa sielä, missä rauta on kuumaa. Meillä on tulossa myös vuoden, puolentoista studiotauko, jolloin teemme vähemmän keikkaa. Eli nyt täytyy kerätä käpyjä talvea varten.
Mitään varsinaista keikkahinnastoa Sunrise Avenuella ei ole.
- Ihan järjellä voi laskea, että jos paikalla on 140 000 ihmistä, tapahtumalla on varaa maksaa bändille enemmän. Keikkapaikoissa paljon merkkaa se, että pitää olla jotenkin mielekästä, sopia aikatauluihin ynnä muuta. Itse diggaan eniten klubikeikkoja, joilla jengi tulee oikeasti kuuntelemaan musiikkia eikä vaan juomaan. Haluaisimme myös enemmän ikärajattomia keikkoja, koska silloin kaikenikäisillä olisi mahdollisuus tulla paikalle.
Ikävä voi olla kaunista
Keikkaileminen ulkomailla tarkoittaa luonnollisesti sitä, että Samu on paljon pois Suomesta.
- Se rajoittaa tietysti päivittäistä yhdessäoloa perheen, tyttöystävän ja ystävien kanssa. Toisaalta oikeat ystävät ymmärtävät, etten voi olla esimerkiksi jokaisilla synttäreillä paikalla. Jos suosio jossain vaiheessa hiipuu, olen varmasti jokaisissa tupareissa ja muissa juhlissa mukana.
Samun parisuhde on kestänyt välimatkan hyvin ja Samu osaa arvostaa sitä.
- Onnellisuus ei mielestäni ole sitä, että ollaan 24/7 ja harrastetaan samoja asioita. Ikäväkin osaa olla kaunis asia, kun on luottamus taustalla. Tyttöystäväni suhtautuu asiaan hienosti.
Myöskään fanit eivät ole aiheuttaneet suhteessa ongelmia.
- Ehkä se oli alussa vähän outoa, kun kirjeitä rupesi tulemaan, mutta seurustelun alkaessa oli tiedossa, mitä teen työkseni. Toisesta ei kuitenkaan välttämättä aina tunnu kivalta, joten ehkä yritän itsekin välttää mielipahan aiheuttamista enkä esimerkiksi lähde kaupungille moneksi tunniksi fanien kanssa pyörimään.
Kaipaan lepoa ja rauhaa
Keikkarundin aikana Samu joutuu viettämään paljon aikaa hotelleissa, lentokentillä ja lennoilla.
- Välillä kaipaan omaa rauhaa ja lepoa. Suomeen on ihana aina palata. Hima on sellainen mesta, jossa voin vaan olla yöhousut ja villasukat jalassa. Olen myös yrittänyt opetella laiskottelua. Se tekee välillä tosi hyvää, vaikka mun yritteliäällä luonteella takaraivossa on koko ajan jotain projekteja.
Samu nauttii etenkin Suomen kesästä.
- Tykkään käydä Bachilla, fillaroimassa ja rullaluistelemassa. Lennoilla aina turpoaa, joten yritän urheilla paljon.
Leffoja ja urheilua
Sunrise Avenue perustettiin 2002 ja Samu on ollut bändissä mukana alusta asti. Useamman vuoden keikkailun aikana ryyppääminen on jäänyt taka-alalle.
- Ensimmäinen vuosi oli aika hurlumheitä, mutta enää jokainen samppanjapullo ei houkuta. Musiikki on meillä tärkeintä. Välillä kyllä käymme porukalla juhlimassa, mutta silleen järkevästi. Jos joka keikan jälkeen vetäisi kännit, olisi alkoholismi enemmän kuin lähellä.
Bändin jäsenet katselevatkin usein keikkamatkoilla leffoja, käyvät sporttaamassa tai kiertelevät kaupungilla.
- Yksi hieno puoli on se, että ollaan aika usein kaupungeissa, joissa tulee harvoin käytyä. Harrastan valokuvausta ja tykkään käydä kaupungilla kuvailemassa. Festareilla on myös sikamageeta vetää huppu,lippis ja arskat päähän ja lähteä kuvailemaan.
Lähde: Seiskan lehti.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
KULISSIEN TAKANA: Samu Haber
Kuka?
35-vuotias Samu Haber on tullut suomalaisille tutuksi Sunrise Avenuen yhtyeen laulajana ja keulahahmona. Hän perusti jo nuorena yhtyeen Sunrise, josta vuosien saatossa muokkautui yksi tämän päivän Suomen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Yhtyeen Fairytale Gone Bad- kappale on rikkonut myyntiennätyksiä ja samaa tietä näyttää jatkan yhtyeen uusin single Hollywood Hills. Yhtye julkaisi uusimman albuminsa ”Out Of Style” maaliskuussa.
Ensimmäiset bändiviritykset
”Sunrise, jonka pistettiin pystyyn 16-vuotiaana, on aina kulkenut muiden viritysten rinnalla. Silloin meitä oli vain kaksi jätkää akustisten kitaroiden kanssa. Yhtyettä ei oikeasti koskaan perustettu, vaan aloimme tekemään keikkoja ja biisejä Jan Hohenthal- nimisen tyypin kanssa. Silloin oli myös pakko oppia laulamaan, että pystyi akustisesti viihdyttämään yleisöä tunnin verran. Soitettiin kaikkialla mistä keikkoja saatiin haalittua, aina häistä firmojen bileisiin. Muistaakseni silloinen yhtyeen keikkaliksa oli 150 markkaa, joka sisälsi kaiken matkustuksesta lähtien. Viinojen tietenkin piti olla ilmaisia. Full Metal Gigolos oli meidän ensimmäinen rokkibändi, joka kasattiin yläaste-ikäisinä. Koululla oli rummut ja saimme treenata uskonnonluokassa. Sen jälkeen olin jäsenenä heavybändissä nimeltä Absurdus. Soitettiin keikkoja jopa Helsingin ulkopuolella. Keikka Kotkassa on jäänyt elävästi mieleen. Olin itse Espoosta ja kaikki muut kauempaa, kuten Veikkolasta ja Valkeakoskelta. Merikaupungin mainoksissa loisti kuitenkin isolla Absurdus – Helsinki. Keikkapalkaksi saimme tynnyrillisen kiljua, jonka juotuamme melkein yrjösimme verta. Ensimmäisten kokeellisten vuosien jälkeen olen kuitenkin keskittynyt vain Sunrise Avenueen. Joidenkin artistien levyillä olen kuitenkin vieraillut laulamassa stemmoja.”
Sunrise Avenue
”Ramon niminen kaverini koulussa kehitti meille nimen Sunrise ja esiinnyimme sillä 10-vuotta. Kun rupesimme tosissaan hakemaan levydiiliä vuonna 2002, päätimme muuttaa nimeä. Pelkkä Sunrise tuntui vain jotenkin liian lyhyeltä. Kokeilimme lisätä Sunriseen kaikenlaisia liitteitä kuten: Sunrise Bulevard, Morning Sunrise, Midnight Sunrise ja Mary Sunrise, Silloinen basistimme Sami Heinänen teki hienon Sunrise Avenue-logon teki ja valinta oli helppo tehdä. Vielä kun nettiosoite sunriseavenue.com oli vapaana, niin siihen oli helppoa kallistua. Bändissä on ollut mukana kaikkiaan 17 jäsentä, joten miehistö on vaihtunut useaan kertaan. Nyt olemme toimineet samalla kokoonpanolla jo kohta neljä vuotta. Se on hienoa, koska meillä on tällä porukalla todella upea dynamiikka ja harmonia. Kaikki tietävät oman paikkansa ja kantavat kortensa kekoon. Yhtyeessä on joskus alkuaikoina ollut mukana jopa poikkihuilisti. Soitimme aluksi hieman folkimpaa tavaraa, mutta vuosien saatossa tyyliksi vakiintui nykyinen pop/rock.”
Lue koko pitkä juttu täältä!
35-vuotias Samu Haber on tullut suomalaisille tutuksi Sunrise Avenuen yhtyeen laulajana ja keulahahmona. Hän perusti jo nuorena yhtyeen Sunrise, josta vuosien saatossa muokkautui yksi tämän päivän Suomen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Yhtyeen Fairytale Gone Bad- kappale on rikkonut myyntiennätyksiä ja samaa tietä näyttää jatkan yhtyeen uusin single Hollywood Hills. Yhtye julkaisi uusimman albuminsa ”Out Of Style” maaliskuussa.
Ensimmäiset bändiviritykset
”Sunrise, jonka pistettiin pystyyn 16-vuotiaana, on aina kulkenut muiden viritysten rinnalla. Silloin meitä oli vain kaksi jätkää akustisten kitaroiden kanssa. Yhtyettä ei oikeasti koskaan perustettu, vaan aloimme tekemään keikkoja ja biisejä Jan Hohenthal- nimisen tyypin kanssa. Silloin oli myös pakko oppia laulamaan, että pystyi akustisesti viihdyttämään yleisöä tunnin verran. Soitettiin kaikkialla mistä keikkoja saatiin haalittua, aina häistä firmojen bileisiin. Muistaakseni silloinen yhtyeen keikkaliksa oli 150 markkaa, joka sisälsi kaiken matkustuksesta lähtien. Viinojen tietenkin piti olla ilmaisia. Full Metal Gigolos oli meidän ensimmäinen rokkibändi, joka kasattiin yläaste-ikäisinä. Koululla oli rummut ja saimme treenata uskonnonluokassa. Sen jälkeen olin jäsenenä heavybändissä nimeltä Absurdus. Soitettiin keikkoja jopa Helsingin ulkopuolella. Keikka Kotkassa on jäänyt elävästi mieleen. Olin itse Espoosta ja kaikki muut kauempaa, kuten Veikkolasta ja Valkeakoskelta. Merikaupungin mainoksissa loisti kuitenkin isolla Absurdus – Helsinki. Keikkapalkaksi saimme tynnyrillisen kiljua, jonka juotuamme melkein yrjösimme verta. Ensimmäisten kokeellisten vuosien jälkeen olen kuitenkin keskittynyt vain Sunrise Avenueen. Joidenkin artistien levyillä olen kuitenkin vieraillut laulamassa stemmoja.”
Sunrise Avenue
”Ramon niminen kaverini koulussa kehitti meille nimen Sunrise ja esiinnyimme sillä 10-vuotta. Kun rupesimme tosissaan hakemaan levydiiliä vuonna 2002, päätimme muuttaa nimeä. Pelkkä Sunrise tuntui vain jotenkin liian lyhyeltä. Kokeilimme lisätä Sunriseen kaikenlaisia liitteitä kuten: Sunrise Bulevard, Morning Sunrise, Midnight Sunrise ja Mary Sunrise, Silloinen basistimme Sami Heinänen teki hienon Sunrise Avenue-logon teki ja valinta oli helppo tehdä. Vielä kun nettiosoite sunriseavenue.com oli vapaana, niin siihen oli helppoa kallistua. Bändissä on ollut mukana kaikkiaan 17 jäsentä, joten miehistö on vaihtunut useaan kertaan. Nyt olemme toimineet samalla kokoonpanolla jo kohta neljä vuotta. Se on hienoa, koska meillä on tällä porukalla todella upea dynamiikka ja harmonia. Kaikki tietävät oman paikkansa ja kantavat kortensa kekoon. Yhtyeessä on joskus alkuaikoina ollut mukana jopa poikkihuilisti. Soitimme aluksi hieman folkimpaa tavaraa, mutta vuosien saatossa tyyliksi vakiintui nykyinen pop/rock.”
Lue koko pitkä juttu täältä!
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
YleX: Mitä mieltä olet Sunrise Avenuen kappaleesta I don't dance?
Kuva: YleXKuka? Sunrise Avenue: I don’t dance
Mitä? Helsinkiläisyhtye Sunrise Avenuen kolmas studioalbumi, keväällä 2011 julkaistu Out of Style, on myynyt kultaa Suomessa. Levyn kappale Hollywood Hills taas on uponnut kuin häkä Keski-Euroopassa; kappale on myynyt kultaa Saksan lisäksi myös Itävallassa ja Sveitsissä.
Hä? Sunrise Avenuen laulaja Samu Haber adoptoi alkuvuodesta YleX Iltapäivän Mäkkärin ”kasviystävän” Timon munan, eli hopeisen, joulukuusen koristetta muistuttavan palleron. Timon munan liikkeistä ei tämän jälkeen ole kuultu mitään. (Timon muna kuvassa Ainon kädessä.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)