Samu Haber vastasi Iltalehden kymmeneen kysymykseen. (JARNO JUUTI)
Teillä on Saksassa hurjasti faneja. Viime viikolla olitte pääesiintyjänä Schlossgraben Festillä, jossa oli jopa 140 000 kävijää. Mistä suosionne johtuu?
- Levy-yhtiö on satsannut meihin Saksassa paljon, maassa ei ole piratismia ja se on Euroopan paras musiikkimarkkina. Heille kelpaa hyvä rockmusiikki, jossa on fiilistä. Jossain briteissä pitää olla pillifarkuissa ja ruutuvillapaita päällä, että pärjää.
Mistä tiedät onko käsissäsi hitti?
- Sen näkee vasta listasijoituksesta, ei oikeastaan muusta. Paljon on kiinni tuurista ja muista liikkuvista osista. Tärkeää on myös se, että koko bändi tykkää kappaleesta. Silloin se on meille tarpeeksi hyvä.
Bändinne jäsenistössä on ollut vaihtuvuutta. Näkyvin riita koski kitaristinne Janne Kärkkäisen erottamista vuonna 2007. Tilanne ei edennyt hovioikeuteen asti, mitä tapahtui?
- Jannen erottaminen oli todella hirveää, sillä asiaa puitiin myös julkisesti. Mutta syy oli henkilökemioissa, eikä sellaiselle mahda mitään. Jonkun on pakko vetää laivaa johonkin suuntaan, mutta en minä mikään diktaattori ole.
Miten saitte tilanteen selvitettyä?
- Ratkaisu syntyi kalliilla hinnalla, sillä oikeusprosessi ja sotkun selvittäminen veivät paljon rahaa. Jouduimme maksamaan kiukuttelusta kuusinumeroisia summia ennen kuin asia oli ohi. Ystäviä meistä ei enää tule, vaikka olemme toki ihan muodollisissa väleissä.
Pelottaako sinua koskaan, että suosionne katoaa?
- Kyllä tämä varmasti joskus loppuu. Jos soitamme puoli vuotta paskasti ja teemme huonoja biisejä, leikki päättyy hyvin nopeasti. Sitten pitänee mennä oikeisiin päivätöihin. Olen tehnyt kahdeksasta neljään duunia monta vuotta elämästäni, eikä siinä mitään pahaa ole. Kun kello lyö perjantaina viisi, normitallaaja pääsee kotiin.
Kuuluuko rock-elämäänne viinaa, huumeita ja naisia?
- Olemme jo yli 30-vuotiaita sällejä, joten olisi noloa vetää tuolla ympäriinsä, että "onpa siistiä olla kännissä". Vedimme pari ensimmäistä vuotta vähän reippaammin viinaa, se on oikeasti tosi rankkaa. Silloin on ihan hajalla koko ajan. Ja keikkailu krapulassa on aivan hirveää.
Kuinka torppaat yli-innokkaat bändärit?
- En ole koskaan ollut yhden illan jätkä, siitä ei saa yhtään mitään. Väitän, että roudarit ja bussikuskit ovat niitä, jotka eniten tekevät tuttavuutta naispuolisiin faneihin.
Kuinka tyttöystäväsi suhtautuu ammattiisi?
- Hienosti, hänellä on omatkin reissunsa ja touhunsa. Onnen perusta ei voi olla se, että ollaan koko ajan yhdessä. Kiva jos sellainen natsaa, mutta tässä vaiheessa elämää en voi olla kenenkään kanssa maanantaista perjantaihin.
Miten saat työasiat pois päästäsi?
- Tykkään käydä HIFK:in matseissa ja viettää aikaa äitini sekä siskon lasten kanssa. Minulla on myös paljon frendejä tämän sirkuksen ulkopuolella. Parisuhde auttaa paljon, kun joutuu väkisin kuuntelemaan ompelu- ja leivontajuttuja. Silloin pää irtaantuu väkisinkin. Kannattaa kokeilla muutenkin kaikkia uusia juttuja. Nyt kaikki sienestämään äkkiä!
Musiikkikriitikot eivät tunnu pitävän teistä. Mistä se johtuu?
- En ymmärrä ollenkaan sellaista pillifarkkujournalismia, jossa kiva ei voi olla hyvää. Se on huvittavaa, että joissain lehdissä meitä parjataan verisesti jokaisessa arviossa. Täytyy toivoa, että musiikkiamme ei aleta kehua, sillä jokaisesta levystä olemme tähän mennessä saaneet kultaa.
Iltalehti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti