Moikka!
Mä istun koneessa kohti Kölniä, Saksaa ja hiukan on vieläkin eilisestä uupunut fiilis kun piti ajaa vielä keikan jälkeen kotiin että ehdin pakkaamaan ja kerkesin koneeseen. Olipahan ihana viikonloppu!!! Aina kun mä kelaan suomikeikkoja, TV-esiintymisiä ja muita, mä en oikein tiedä mitä odottaa. Suomessa ollaan kuitenkin aina vähän ”omalla takapihalla” ja meihin ja etenkin minuun suhtaudutaan luonnollisestikin vähän eri tavalla kuin muualla. Nyt on kuitenkin pakko sanoa että jäi tosi hyvä fiilis siitä miten otitte meidät vastaan kaikilla kolmella keikalla, vaikka Helsingin keikalla meillä menikin vähän sähellykseksi. Pakko mainita että ilmeisesti se tekninen moka oli sittenkin mun vika. Mä en nähnyt mitään siellä lavalla pimeässä ja laitoin vissiin capon ( se juttu kitarankaulassa) väärään välikköön sormikopelolla ja haukuin Karrin ihan turhaan. Sori Possu. Tai siis pakko sen on jotenkin olla sun syytäs. Jotenkin sä hämäsit mua olemuksellasi ja Turguse-Murteella ;)
Oli aivan mielettömät keikat. Helsingissä oli toki koko bändillä ja crewlla kieli aika keskellä suuta ja jänskätti tajuttomasti. Ja vielä mun kurkkuongelmat (ekaa kertaa ikinä??!!!) sai stressin ennen keikkaa aika korkealle, mutta onneksi se Agentti-Ellun hommaama kyypakkaus toimi ja toivottavasti en kuulostanut ihan varikselta.
Oli ihanaa huomata miten liveversiotkin biiseistä toimii hienosti ja miten te lauloitte niitäkin jo mukana.
Mediasirkus ennen keikkoja oli aika rajua sekä suomessa ja ulkomailla ja mun on pakko myöntää että olin ihan kuolemanväsynyt Helsingin keikan jälkeen. Vielä seuraavana päivänä kun olin parissa palaverissa ja sitten Ylen Puoli seiskassa ja lopuksi Korkojen Kera-ohjelmassa, meinasin oikeasti nukahtaa lämpiöön. Toivottavasti musta ei jäänyt kamalan kärttyisä fiilis Vapun ja Jannen kanssa, olin vaan poikki. Tuttava laittoi tekstarin Korkojen Kera-ohjelman jälkeen että ”Lepäisit välillä, näytit aika pahalta” Kiitti ;)
Maikkarin studiolta hypättiin Rikun kanssa autoon ja mä hurjastelin meidät Turkuun. Etenkin Turun kohdalla olin tosi huolissani että tuleeko meitä kukaan katsomaan ja kyselinkin teknikoilta moneen otteeseen että onko siellä yhtään ketään yleisössä. Olin aika mieletön yllätys kun pääsi lavalle ;) Mun on pakko pahoitella sielläkin muutamaa lavaspiikkiä, etupäässä kertomusta Turklulaisesta ”Kakkapökäle”- klubista. Mulla ei enää ollut yhtään aivosolua toiminnassa. Mutta olipahan ihan mielettömän kivaa. Toivottavasti päästään Turkuunkin pian uudestaan. Pikkulinnut kertoi että saatettaisiin päästäkin ;)
Muut pojat meni bussilla Lahteen ja me tultiin Rikun kanssa perässä mun autolla ja saatiin nukkua vähän pidempään. Mä olin tullut mun hotellihuoneeseen yöllä ja päättänyt katsoa ”Expandables” leffaa koneelta että nukahtaisin. Olin nukahtanut läppäri sylissä ilman että olin ehtinyt edes valita leffaa. Samu taisi olla aika väsy…;)
Matkalla Lahteen mun oli pakko luovuttaa kuskinpaikka Rikulle puolessa välissä koska olisin ajanut metsään. Se oli pikku riski, koska pojat oli mun kuorsatessa vetäneet tappiin asti humppabaarin puolella, mutta aika vakaasti se ajoi. Riku sai idean matkalla Lahteen että mennään niiden mökille siihen lähelle. Rikun Äiti ja Isäpuoli laittoi pöydän koreaksi ja saunan lämpiämään. Puusauna, ahh… Ja saunan jälkeen nukahdettiin molemmat takkatulen ääreen, josta ne sitten patistivat meidät niiden sänkyyn nukkumaan vierekkäin. Riku herätti mut vähän yli 8 illalla siihen että HIFK oli mennyt johtoon Helsingissä ja pitäisi mennä keikalle. Ihanat vanhemmat Ritulla! Kohteliuvat kuin omaa poikaa.
Mä olin kuullut Sibelius talon Finlandia Klubista paljon hyvää, mutta ylistää olisi voinut enemmänkin. Paras bäkkäri missä mä olen koskaan ollut missään maailmassa. Omat saunat, röökikopit ettei tartte palella ja toisaalta savuttomien haistella pahaa hajua. Henkilökunta oli superystävällistä. Lahdessa on musta pienen ja suuren kaupungin hyvät puolet. Siellä on paljon porukkaa, mutta kotoisa tunnelma.
Lahdessa keikkakin alkoi rullaamaan meidän osaltamme paremmin ja ilman stressiä. Toki lepo oli jeesannut, mutta kyllä täytyy sanoa että oli mahti ilta. Ihan superyleisö, ihan Eurooppatasoa, ja me vaan halailtiin toisiamme keikan jälkeen bäkkärillä ;) Saunassa ei toki.
Olin himassa joskus neljän aikaan yöllä ja söin lihiksen munalla ja jahtisiivulla ja kaaduin sänkyyn. Aamulla ei jäänyt aikaa muuhun kuin nopeaan pakkaamiseen (oikeesti mulla ei ole mitään käsitystä mitä kaikkea otin mukaan, mutta kai täältä saa ostettua housuja jos unohtui…) ja nyt oon siis matkalla Itämeren yllä. Mä oon kolme viikkoa haastattelu- ja soittohommissa Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Pojat käy muutamana päivänä moikkaamassa mua jos on tärkeämpiä TV-esiintymisiä, mutta pääasiassa oon yksin kuskien, agenttien ja promoottorien kanssa. Tavallaan vähän tylsää olla yksin mutta tavallaan ihan kivakin. Ja ymmärrän kyllä että ei ole mitään järkeä istuttaa neljää kundia haastatteluissa kun yhdeltä kuitenkin kysymykset kysytään. Saapahan pojat levätä ja katsoa toivottavasti monta Play-Off matsia mun HIFK-kausikorteilla.
Huomisesta voi tulla aika jännä päivä kun Helsingissä pelataan kuolemanpeli HIFK-Jokerit ja mä TODELLAKIN aion seurata matsia radion välityksellä vaikka mua haastettalisi mikä Conan O’ Brian tai Paavi. Te joilla on kilpisydän, laittakaa punaista päälle ja menkää näyttämään kuka on kingi meidän hallissa. On ollut mahtava sarja.
Kiitos vielä kerran ihanasta rupeamasta ja nähdään pian uudestaan. Mä paan nyt Suomi-paidan päälle, nahkahousut jalkaan, bratwurstin kouraan ja alan myymään suomalaista musaa näille, jotka eivät tajua jääkiekosta mitään.
Hyvää kevättä kaikille! Ootte parhaita!
Mä istun koneessa kohti Kölniä, Saksaa ja hiukan on vieläkin eilisestä uupunut fiilis kun piti ajaa vielä keikan jälkeen kotiin että ehdin pakkaamaan ja kerkesin koneeseen. Olipahan ihana viikonloppu!!! Aina kun mä kelaan suomikeikkoja, TV-esiintymisiä ja muita, mä en oikein tiedä mitä odottaa. Suomessa ollaan kuitenkin aina vähän ”omalla takapihalla” ja meihin ja etenkin minuun suhtaudutaan luonnollisestikin vähän eri tavalla kuin muualla. Nyt on kuitenkin pakko sanoa että jäi tosi hyvä fiilis siitä miten otitte meidät vastaan kaikilla kolmella keikalla, vaikka Helsingin keikalla meillä menikin vähän sähellykseksi. Pakko mainita että ilmeisesti se tekninen moka oli sittenkin mun vika. Mä en nähnyt mitään siellä lavalla pimeässä ja laitoin vissiin capon ( se juttu kitarankaulassa) väärään välikköön sormikopelolla ja haukuin Karrin ihan turhaan. Sori Possu. Tai siis pakko sen on jotenkin olla sun syytäs. Jotenkin sä hämäsit mua olemuksellasi ja Turguse-Murteella ;)
Oli aivan mielettömät keikat. Helsingissä oli toki koko bändillä ja crewlla kieli aika keskellä suuta ja jänskätti tajuttomasti. Ja vielä mun kurkkuongelmat (ekaa kertaa ikinä??!!!) sai stressin ennen keikkaa aika korkealle, mutta onneksi se Agentti-Ellun hommaama kyypakkaus toimi ja toivottavasti en kuulostanut ihan varikselta.
Oli ihanaa huomata miten liveversiotkin biiseistä toimii hienosti ja miten te lauloitte niitäkin jo mukana.
Mediasirkus ennen keikkoja oli aika rajua sekä suomessa ja ulkomailla ja mun on pakko myöntää että olin ihan kuolemanväsynyt Helsingin keikan jälkeen. Vielä seuraavana päivänä kun olin parissa palaverissa ja sitten Ylen Puoli seiskassa ja lopuksi Korkojen Kera-ohjelmassa, meinasin oikeasti nukahtaa lämpiöön. Toivottavasti musta ei jäänyt kamalan kärttyisä fiilis Vapun ja Jannen kanssa, olin vaan poikki. Tuttava laittoi tekstarin Korkojen Kera-ohjelman jälkeen että ”Lepäisit välillä, näytit aika pahalta” Kiitti ;)
Maikkarin studiolta hypättiin Rikun kanssa autoon ja mä hurjastelin meidät Turkuun. Etenkin Turun kohdalla olin tosi huolissani että tuleeko meitä kukaan katsomaan ja kyselinkin teknikoilta moneen otteeseen että onko siellä yhtään ketään yleisössä. Olin aika mieletön yllätys kun pääsi lavalle ;) Mun on pakko pahoitella sielläkin muutamaa lavaspiikkiä, etupäässä kertomusta Turklulaisesta ”Kakkapökäle”- klubista. Mulla ei enää ollut yhtään aivosolua toiminnassa. Mutta olipahan ihan mielettömän kivaa. Toivottavasti päästään Turkuunkin pian uudestaan. Pikkulinnut kertoi että saatettaisiin päästäkin ;)
Muut pojat meni bussilla Lahteen ja me tultiin Rikun kanssa perässä mun autolla ja saatiin nukkua vähän pidempään. Mä olin tullut mun hotellihuoneeseen yöllä ja päättänyt katsoa ”Expandables” leffaa koneelta että nukahtaisin. Olin nukahtanut läppäri sylissä ilman että olin ehtinyt edes valita leffaa. Samu taisi olla aika väsy…;)
Matkalla Lahteen mun oli pakko luovuttaa kuskinpaikka Rikulle puolessa välissä koska olisin ajanut metsään. Se oli pikku riski, koska pojat oli mun kuorsatessa vetäneet tappiin asti humppabaarin puolella, mutta aika vakaasti se ajoi. Riku sai idean matkalla Lahteen että mennään niiden mökille siihen lähelle. Rikun Äiti ja Isäpuoli laittoi pöydän koreaksi ja saunan lämpiämään. Puusauna, ahh… Ja saunan jälkeen nukahdettiin molemmat takkatulen ääreen, josta ne sitten patistivat meidät niiden sänkyyn nukkumaan vierekkäin. Riku herätti mut vähän yli 8 illalla siihen että HIFK oli mennyt johtoon Helsingissä ja pitäisi mennä keikalle. Ihanat vanhemmat Ritulla! Kohteliuvat kuin omaa poikaa.
Mä olin kuullut Sibelius talon Finlandia Klubista paljon hyvää, mutta ylistää olisi voinut enemmänkin. Paras bäkkäri missä mä olen koskaan ollut missään maailmassa. Omat saunat, röökikopit ettei tartte palella ja toisaalta savuttomien haistella pahaa hajua. Henkilökunta oli superystävällistä. Lahdessa on musta pienen ja suuren kaupungin hyvät puolet. Siellä on paljon porukkaa, mutta kotoisa tunnelma.
Lahdessa keikkakin alkoi rullaamaan meidän osaltamme paremmin ja ilman stressiä. Toki lepo oli jeesannut, mutta kyllä täytyy sanoa että oli mahti ilta. Ihan superyleisö, ihan Eurooppatasoa, ja me vaan halailtiin toisiamme keikan jälkeen bäkkärillä ;) Saunassa ei toki.
Olin himassa joskus neljän aikaan yöllä ja söin lihiksen munalla ja jahtisiivulla ja kaaduin sänkyyn. Aamulla ei jäänyt aikaa muuhun kuin nopeaan pakkaamiseen (oikeesti mulla ei ole mitään käsitystä mitä kaikkea otin mukaan, mutta kai täältä saa ostettua housuja jos unohtui…) ja nyt oon siis matkalla Itämeren yllä. Mä oon kolme viikkoa haastattelu- ja soittohommissa Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Pojat käy muutamana päivänä moikkaamassa mua jos on tärkeämpiä TV-esiintymisiä, mutta pääasiassa oon yksin kuskien, agenttien ja promoottorien kanssa. Tavallaan vähän tylsää olla yksin mutta tavallaan ihan kivakin. Ja ymmärrän kyllä että ei ole mitään järkeä istuttaa neljää kundia haastatteluissa kun yhdeltä kuitenkin kysymykset kysytään. Saapahan pojat levätä ja katsoa toivottavasti monta Play-Off matsia mun HIFK-kausikorteilla.
Huomisesta voi tulla aika jännä päivä kun Helsingissä pelataan kuolemanpeli HIFK-Jokerit ja mä TODELLAKIN aion seurata matsia radion välityksellä vaikka mua haastettalisi mikä Conan O’ Brian tai Paavi. Te joilla on kilpisydän, laittakaa punaista päälle ja menkää näyttämään kuka on kingi meidän hallissa. On ollut mahtava sarja.
Kiitos vielä kerran ihanasta rupeamasta ja nähdään pian uudestaan. Mä paan nyt Suomi-paidan päälle, nahkahousut jalkaan, bratwurstin kouraan ja alan myymään suomalaista musaa näille, jotka eivät tajua jääkiekosta mitään.
Hyvää kevättä kaikille! Ootte parhaita!
- Samu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti